|
Mä olen kyllästynyt niihin
Voimiin, jotka ohjailee mun elämää
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
En tiedä, onko se väärin
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
Sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä
Se oli niin kamalan vahva
Eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta
Suurempi vuoria, merta
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo
Enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen
Minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo
Vaikka pelkään, et se ei oo musta kii
Mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi
Mä aion antaa sen kuolla
En enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Mä rakennan kotini yksin
Mä parannan minäni yksin
Ja pakotan pitämään itseni koossa
En ole se surkea rätti
Jonka sydän on imetty kuiviin
En rakenna sille kotiini huonetta
En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo
Enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen
Minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
Mä valitsin juosta
Koska luulin, etten osaisi muuta
En enää tunnista itseäni tuosta
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan
En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo
Enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen
Minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
|
|
