|
Yötä tuijotellen yksin valvon
On levottomuus vallannut kallon
Pyörin paikallani, päätä raavin
Pimeydeltä mä vastausta vaadin
Aloin ääniä seinissä pelkää
Hiljaisuutta kakskyt yli neljä
Kun olin ääniin tottumassa
Tiesin että aika on loppumassa
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Oli järki mennyt syksyn myötä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun jyskyttää aivois pitkin yötä
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Oli kaikki mennyt lehtien myötä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun vuoden kuluttua pääsen täältä
Enää seinät seiniä ei oo
Päivät juoksee, mun aika seisoo
Odotushuoneessa nimeni kuulin
Vanha mies taas aloittaa kuurin
Kädet mullassa syksyn jaksoin
Toisella asteella kalpein kasvoin
Nyt apteekista pelastuksen noudan
Nuori tyttö lyö pillerit kouraan
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Oli järki mennyt syksyn myötä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun jyskyttää aivois pitkin yötä
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Oli kaikki mennyt lehtien myötä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun vuoden kuluttua pääsen täältä
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Oli järki mennyt syksyn myötä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun jyskyttää aivois pitkin yötä
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Oli kaikki mennyt lehtien myötä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun vuoden kuluttua pääsen täältä
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun kuulin siitä, oli liian myöhä
Mitä voin odottaa elämältä
Kun vuoden kuluttua pääsen täältä
|
|
