"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan",
laulaa mummo pysäkillä, ja kaipaa kuolemaa
Mä kaipaan bussin valoja kuin kuuta nousevaa
Olen etsimässä valon pisaroita
Tyttö istuu lätäkössä hiekkaa hiuksissaan
Se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa
Älä tule paha kakku, älä tule, vaan anna meille valon pisaroita
Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita, kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita
Meille putoaa valon pisaroita
Mies tanssii pöydän päällä ylistäen elämää
Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää
Yhdet vielä, tarjoilija,
sitten lähdetään
Tuokaa pöytään valon pisaroita
Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan
Kai se ilmestyy kun hiotaan, ja seinät maalataan
Niin kuin näkymätön mies, se jostain aivastaa
kadonneita valon pisaroita
Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita, kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita, valon pisaroita
Meille putoaa valon pisaroita
Meille putoaa, meille putoaa valon pisaroita
|
