|
Mies on vieras itselleen
sydän hohkaa pelkoa
satua, tarinaa
sitä pakko toteuttaa
kodittoman valloittajan
sankaruutta tavoitella
loimun lailla riehuin
elämänsä todistaa
kuin piirteet herkän käden kerran siveltimin piirtämät
katoais liekkiin nauravaan!
Uninaisen poski hehkuu
suuren tulen heijastumaa
siellä sielun silmukassa
palaa henki levoton
en tiennyt käden kuolevaisen voivan pyhää koskettaa
en tiennyt mikä voima!
Minulla ei ilman sitä
minulla ei ole mitään (x2)
Tule aamu, tule ehtoo
lepattajat lepattavat
syliahjon kipunoihin
unohtavat hornannielun
että edes kerran hetken verran tietäis olevansa
samaa juurta voiman!
Minulla ei ilman sitä
minulla ei ole mitään (x2)
Kun katsoo suuren tyhjyyden ilkkuvaan ilvehahmoon
ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiän varjoihin:
Hämärillä tiellä tyttö, tähtisilmä, kultakutri
taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty!
|
|
