Moni mulle kertoo kuinka rasittaa,
Kuinka hienoo oiskaan lähteä pois,
Mut paikoilleen,
Mä huomaan heidän juuttuneen,
Vaikka kaikki toisin olla vois.
Saa vanha jäädä taa,
Kun mä etenen näin,
Huomista päin.
Kerran vaan, se käy,
Se kerran kirpaisee,
Kun väärästä kyydistä jää,
Uusi häämöttää.
Ja niin, se kyllä kirpaisee,
Se sattuu mut haavaa ei tee.
Miten onkaan rauhallista nukahtaa,
Kun on öinen huoli sulanut pois.
Ei eiliseen,
Tän jälkeen liene asiaa,
Tämä polku täytyy taivaltaa.
Saa vanha jäädä taa,
Kun mä etenen näin,
Huomista päin.
Kerran vaan, se käy,
Se kerran kirpaisee,
Kun väärästä kyydistä jää,
Uusi häämöttää.
Ja niin, se kyllä kirpaisee,
Se sattuu mut haavaa ei tee.
Suunta huomiseen!
Tulevaa vielä saan odottaa,
Minne vie minun tie.
Kerran vaan, se käy,
Se kerran kirpaisee,
Kun väärästä kyydistä jää,
Uusi häämöttää.
Ja niin, se kyllä kirpaisee,
Se sattuu mut haavaa ei tee.
Suunta huomiseen.
Tulevaa vielä saan odottaa,
Minne vie minun tie.
|
