Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut,
työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut. Luokseni tulkaa.
Katsokaa että kaunis oon, mun huuleni punatkaa
ja jotain punaista mun päälleni pukekaa.
Matka voi alkaa.
Minä ja hän, tiedän sen.
Meillä on sielu yhteinen.
Minä ja hän, tiedän sen.
Meillä on elämä, ikuinen
Missä mahtaakaan kohdata tiet?
Nähtiin Venäjän maalla ehkä hän oottaa siel.
Varrel tomusen polun kylässä pienessä
tai Lontoon metros istuu yhtäkkii mun vieressä.
Etsiny kaikkialta ja vailla tulosta.
Mä voin päästää irti vaan en unohtaa,
koska mun unissa hänen nähneensä kuiskuttaa,
kaikki leffat ja biisit hänestä muistuttaa.
Yhteys ei kadonnu, muutti vaan muotoaan
ja mä tunnen ja tiedän se saa mut luottamaan.
Me vielä tavataan, yhteen palataan
ja voidaan alusta taas alottaa.
Minä ja hän, tiedän sen.
Meillä on sielu yhteinen.
Minä ja hän, tiedän sen.
Meillä on elämä, ikuinen.
Minä ja hän, (minä ja hän) tiedän sen. (tiedän sen)
Meillä on sielu yhteinen.
Minä ja hän, tiedän sen.
Meillä on elämä, ikuinen.
|
