|
Piirongin päällä vanha koulukuva
hopeareunainen ja haalistuva
kuvaaja tahtoi saada kaikki hymyilemään
Rukoilin, että annat enkeleitä
siivillä suojaamaan, oi ethän heitä
hämärään iltaan lasta yksin kävelemään
Silloin kun ensilumi
taivaassa synnytetty maahan tuli
Hän ei tullutkaan illalla kotiin.
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
tutuimmat kadut ja kivet ja ojat
ne poikamme piilottaneet
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
katu ei puhu ei tunnusta mitään
mihin pojan kadottanut on?
Sen mihin sinä kajosit
oli toisen omaa.
Elämän mittainen on äidin huoli
kehto on hiljaa nyt ja keinutuoli
Kuka voi tehdä äidin pikkuiselle pahaa?
Silloin kun ensilumi
taivassa synnytetty maahan suli
poikaa ei kuulunutkaan kotiin.
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
tutuimmat kadut ja kive ja ojat
ne poikamme piilottaneet
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
katu ei puhu ei tunnusta mitään
mihin pojan kadottanut on?
|
|
