|
Haihtuvi nuoruus
niin kuin vierivä virta.
Langat jo harmaat
lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartun mä hetkehen kiinni.
Riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
ammoin jo jälkehen jäivät.
Pohjoinen puhuu,
myrskyhyn aurinko vaipuu.
Jää punajuova
kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Mies ole köyhä,
kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken mä heilua jaksoin.
Haavehen kullat
mieleni murheella maksoin.
Aaa-aaa...
Toivoton taisto
taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel,
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar harstaa,
soi sävel sortuvin siivin.
rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
|
|
