|
En niitä lakannut oo muistamasta
Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa
Niitä mukana vien niin kuin lasta
Nyt jo hiljentyneen raitin vartta
Vastarakastuneet kuljettiin
Tämä oli silloin mun maailma
Tänään tuttu ja vieras niin
Minä yöt ja päivät ootin
Sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
Nopeasti niin kaikki kävikin
Ja tuo rouva, tuo kioskin myyjä
Oikein jos tunnistin
Taisi olla tytöistä yksi
Joita pyörälläni kuljetin
Puut ja pensaat laitetut silloin
Pihat jo on täyttäneet
Kentän laidalla miehet
Pojat isiksi kasvaneet
Minä yöt ja päivät ootin
Sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
Nopeasti niin kaikki kävikin
Minä yöt ja päivät ootin
Sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
Nopeasti niin kaikki kävikin
Minä yöt ja päivät ootin
Nopeasti niin kaikki kävikin
|
|
