|
Minä kysyn oisko helpompaa
Kulkee niin kuin sokeena
Ja olla kuin ei huomaiskaan
Asioitten suhteita
Ja niiden ristiriitoja
Ja kaikkee mikä tuskaa lisää kuitenkin (kuitenkin, kuitenkin, kuitenkin)
Kun jälleen pöytäs puhdistat
Ja alkuun siirrät nappulas
Helpompaa on kelluu vaan
Ja antaa virran kuljettaa
Antaa sen tuudittaa
Ja nukahtaa ei taistella vastaan
Kaduilla tuulee taas
Tuli on irrallaan
Henkilökohtaista mikään ei oo
Kaduilla tuulee taas
Savua ilmassa
Henkilökohtaista kai muuten vaan
Tuskallisen suhteellista
Totuus on, ei lopullista
Veden lailla muotoutuu
Uomaan, josta sen täytyy mahtuu
Mä en puhu roskaa
Vaikka en anna sydäntäin ostaa
Kaduilla tuulee taas
Tuli on irrallaan
Henkilökohtaista mikään ei oo
Kaduilla tuulee taas
Savua ilmassa
Henkilökohtaista kai muuten vaan (kai muuten vaan)
Onko olemassakaan kokonaista totuutta
Sirpaleita kerännyt oon aivan liikaa
Kaduilla tuulee taas
Tuli on irrallaan
Henkilökohtaista mikään ei oo (mikään, mikään ei oo)
Kaduilla tuulee taas (kaduilla tuulee)
Savua ilmassa (savua ilmassa)
Henkilökohtaista kai muuten vaan (kai muuten vaan)
Henkilökohtaista kai muuten vaan
|
|
