|
Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla
Koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea kun lumi peittää maan
Hän risti kädet
Käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän
Vaan ei yhtä tiennyt hän
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
Vaan illan tullen katoaa
Ja tummuu aina pois
Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen
Syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
Vaan illan tullen katoaa
Ja tummuu aina pois
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
Vaan illan tullen katoaa
Ja tummuu aina pois
Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
Pihamaalla katson
Miten kaunis voikaan olla maa
Vaikkei ole Jumalaa
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
Vaan illan tullen katoaa
Ja tummuu aina pois
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
Vaan illan tullen katoaa
Ja tummuu aina pois
|
|
