|
Hukun tämän tien tyhjyyteen, keskelle korkeiden talojen
Jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien
Jotka joivat nuoruuden lähteestä, jotka rakensivat onnelan
Mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
Löysivät pitkän piinallisen kuoleman
Vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen
Väsyneenä jään lepäämään katveeseen tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain, jotta herätä saisin
Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin
Vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
|
|
