Korkokengissään yli sillan kulkee
Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa
Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki: syyllinen
Käsivartta koristaa arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Kolme päivää aikaa on päättää
Yhä tuntee sen pojan sisällään
Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
Haavat liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Haavat liinoihin kääriä parantaa
Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa
Sormellaan siihen piirtää
Silmät, nenän ja suun siihen piirtää
Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa
Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa
Arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa
Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään
Mytty raivoisaa voimaa
Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunasta yötä vasten heijastuu
|
