Hetken aikaa sain sun kanssas taivaltaa,
huomata voin vain et sittenkin,
jotain sisälläin taisin oivaltaa.
Siksi eloon jäin, näin selvisin.
Pohjoistuuli vaik' joskus puhaltaa,
pysty ei se horjuttamaan.
Niin haavoittumaton,
tää sydämeni on.
Jos ystävä näin mun,
saan aina pitää sun.
Nyt sanoa sen voin.
Näin kirjaan muistojen,
sen kaiken runoilen.
Minkä kanssasi koin.
Oon haavoittumaton.
Tästä eteenpäin,
taas jatkan elämää,
kuljen yksinäin kuin etsien.
Vaikka tiedän sen,
en koskaan enää nää,
taikaa rakkauden tuon eilisen.
Pohjoistuuli vaik' joskus puhaltaa,
pysty eu se horjuttamaan.
Niin haavoittumaton,
tää sydämeni on.
Jos ystävä näin mun,
saan aina pitää sun.
Nyt sanoa sen voin.
Näin kirjaan muistojen,
sen kaiken runoilen.
Minkä koin.
Niin haavoittumaton,
tää sydämeni on.
Jos ystävä näin mun,
saan aina pitää sun.
Nyt sanoa sen voin,
näin kirjaan muistojen,
sen kaiken runoilen.
Minkä kanssasi koin.
Oon haavoittumaton,
Oon haavoittumaton,
Oon haavoittumaton.
Haavoittumaton...
|
