|
Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa
Varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan
Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru, jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle
Syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan, on multaa
Näet sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee
Mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan
Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja
Kirjoista löydä
Et ostaa voi miljoonin markoin
Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan, on multaa
Näet sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan, on multaa
Näet sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee
Mennäkseen jälleen
Lähemmäks kuin aavistatkaan
|
|
