|
Kivikirkot ja rautaportit ja kasvot sotilaan
Joka palatsin eessä vartioi valtiastaan
Nämä ovat kaltaisesi, nämä pysyvät paikoillaan
Mutta junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Sinä seisot niin kuin vuori, etkä muutu milloinkaan
Kiskot minua kutsuu, siis hyvästellään vaan
Ovet ovat meitä varten, että tullaan ja poistutaan
Koska junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Älä luule, että itkee ovi kun se suljetaan
Se vain kuluu lähtiessä, ihan hiljaa narahtaa
Eikä ne oo kyyneleitä, joita vuori vuodattaa
Ne on kevään tekeleitä, kun se jäitä sulattaa
Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
|
|
