Jos et sinä enää minusta piittaa, tuulet kääntyy luoteeseen.
Jos et sinä enää minua kaipaa, joudun yksin vuoteeseen.
Peiton käärin rullaksi, sen asettelen viereeni, kuvittelen että siinä oot.
Aamuyö niin lohduton, sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo.
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli.
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minusta täyty, viikko vaihtuu seuraavaan.
Jos et sinä enää minua toivo, joudun yksin tiskaamaan.
Vastaan vaikka kysy et, siirrän puhtaat lautaset kuivauskaappiin alahyllylle.
Aamupäivä laahustaa, täytyy iltaa taluttaa ja laittaa niinkuin vanhus nukkumaan.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo.
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli.
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa.
Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut kun vaiti on pellon multa.
Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut kun kelloista loppuu aika
ja ahtaana vyöryy ilma.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen piha ilman sadettajaa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo.
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa.
Sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli.
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo.
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa.
|
