Tervehdys täältä, Unholan uljaat
Jossa vain pimeä kuljettaa
Maksamaan aamuisen auringon lunnaat
Me olemme myöhäiset
Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
Kuin neidon ylitse kynnyksen
Käy nokena vaahto vapauden rantaan
Me olemme, me olemme niin myöhäiset
Mene, unet hukkaa
Kerran taivas putoaa niskaamme
Me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
Joka viluisella valollansa
Silitellen hiuksiamme harjaa
Se kirstu on lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa vertaan
Me olemme, me olemme, me olemme myöhäiset
Mene, unet hukkaa
Kerran taivas putoaa niskaamme
Me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
Joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa
|
