Pulut nukkuu katolla, on liian kapea
Ranskalainen parveke, mä meinaan pudota
Sade roikkuu pilvissä ja äkkiä on ilta
Lissabon tuoksuu tänään työmiehen unelmilta
Kaunis ääni jostain kaukaa kulman takaa kantautuu
Kitaristi soittaa tremolon, ja kaikki unohtuu
Amalia, amalia, laula mulle laulu rakkaudesta
Amalia, amalia, laula mulle sydämestä onnettomasta
Pieni baari avautuu ja valot sytyttää
Kävelen ohi ja koitan väistää sisäänheittäjää
Merimiehet katsoo yli tumman ulapan
Kaiho täyttää sydämen ja ääni laulajan
Sitoo kuuntelijan sielun kuin laivan satamaan
Saa vaimollensa lupaamaan en minä en, en enää milloinkaan
|
