|
Ovella lapsi, miten säälittävä
Kauppaa kevätpörriäistä
Se teitittelee ja se sanoo päivää
Tiskit haisee mua hävettää
Mä luulin aika ikävän syö
Ja toivo epätoivoni lyö
Mä luulin päättyy jokainen yö
Valonsäteisiin
Mut se ei olekaan niin
Mul ei oo rahaa, lapsi menee
Eteinen kasvaa ja pienenee
Melkein huudan sen takaisin
Mä olen hullu ja mä oon sekaisin
Mä luulin aina jotakin jää
Jota ei pysty hävittämään
Edes silloinkaan repimään
Kun sanoo näkemiin
Mut se ei olekaan niin
Ja ulkona jossain oot sinä ja uus
Kireä teennäinen valoisuus
Mä olen verta, mä oon välivaltaa
Mä haluan huutaa ja satuttaa
Mä luulin, että viha väsyy
Suru sammuu tai himmentyy
Mä luulin että kipu häipyy
Menee kadoksiin
Mut se ei olekaan niin
Mä luulin että hallitsen tän
Mun mielen ja mun elämän
Joo, mä luulin että sinä ja hän
Jäätte unohduksiin
Mut se ei olekaan niin
Se ei olekaan niin
Se ei olekaan niin
Se ei olekaan niin
|
|
