|
Kuinka ollakaan, aina toisinaan
Tekee mieli ratsastaa,
Tapella tai miekkailla,
Vaikka tuleen sukeltaa.
Mä en kestä sua, et voi sietää mua,
Siis koneen käynnistin.
Kylmä koura läpi rintani,
Sen irti repäisin.
Sitten veri vasta tummuu,
Kun luun paistavan nään.
Ennen aurinkokin sammuu...
refrain:
Ja me tehtiin kaikki, mitä tehdä saa.
Ja me tehtiin sen päälle vielä paljon parempaa.
Kun vasten piinkovaa terästä sun paukkuu pää,
Siitä huolimatta pennuillekin kerrottavaa jää.
Maailma tuhoutuu, mies rappeutuu,
Pelkää varjoaan.
Käsi tärisee, ääni värisee,
Ottaa kaiken, mikä tarjotaan.
Vaan sitten veri vasta sammuu,
Kun luun paistavan nään.
Ennen aurinkokin sammuu...
refrain
Siis katse ylväänä eteenpäin,
Jo riittää lässytys.
Ken päänsä painaa alaspäin,
On turhaan syntynyt.
Sitten veri vasta tummuu.
refrain (2x)
|
|
