|
Seisot seinänä edessäni
sinä laulat minulle laulun kuihtuneen
paleltuneen, jäätyneen
omaan suruunsa nuutuneen
Tuonelasta haetun laulun laulat
manan mailta haetun laulun
Manaan pahan oloni taivaalle kuun
sirppiin surussaan kiikkumaan
laulan tekoni suohon, sinne laulan muun
minussa pahan maatumaan
ei ole kulkeneet jalkani kaitoja teitä
osanneet kotiin kuljettaa
pääni täynnä ajatuksia niin eksyneitä
Tahdon päästää päivän, päivän kalliosta!
Päivän, tahdon päästää päivän!
Jossain pääni sisällä,
aivojeni sopukoissa sinua taotaan
raudasta, teräksestä
hirviötä kasataan
olen vertaisesi, en
väisty milloinkaan
en luovuta enää koskaan!
|
|
