|
Kohtalon hetket lyö kämmenen kuvan poskeen
Järkytyt tietenkin, vaikka sen temput tuntee
Jotain ois pitäny tehdä silloin, kun sä vielä voit
Ois pitäny osata pelata paremmin kortit, jotka sait
Muruset, joita ripoteltiin lautasellesi
Kasaan ne keräsit, kiitit vielä annoksestasi
Jonka sait
Suuresta armosta vain
Ansaitsematta sen sait
Rakkauden merkiksi kai
Mitä sä näät
Jos uskallat katsoo itsees silmiin
Mitä sä näät
Kun lopulta verhot laskeutuu
Mitä sä näät
Kun viimeiset naamiot on riisuttu kasvoilta
Ja valo sen kaiken paljastaa
Suurimmat valheista vaikeimmat on tunnistaa
Peilatako itseensä vai silmänsä ummistaa
Tämä ei ole sotaa, vaikka tääkin voi tappaa
Tämä on sitä, kun ihminen itsensä kampittaa
Jotakin, josta kuviteltiin et ei vois tapahtuu
Se on tässä nyt ja se valtaan rakastuu
Mitä sä näät
Jos uskallat katsoo itsees silmiin
Mitä sä näät
Kun lopulta verhot laskeutuu
Mitä sä näät
Kun viimeiset naamiot on riisuttu kasvoilta
Ja valo sen kaiken paljastaa
Sit sä alat taas sen, ettei mitään tässä oo
Tää on aivan normaalii, kaikki oo ja koo
Mitä sä mukama tälle voit, miksi yrittää
Onks se jotenkin väärin, jos hiljaa vaan vyöryn alle jää
Alle jää
Hiljaa vaan vyöryn alle jää
Alle jää
Mitä sä näät
Jos uskallat katsoo itsees silmiin
Mitä sä näät
Kun lopulta verhot laskeutuu
Mitä sä näät
Kun viimeiset naamiot on riisuttu kasvoilta
Ja valo sen kaiken paljastaa
|
|
