|
Tyhjyydestä raukeuden peittämään pelkoon
Jonka toivoi haipuneen jo pois
Turhautuneet sanat, joiden piti lohduttaa
Tuhannen kerran jälkeen hohkaa kylmyyttään
Kaikesta kauneudesta
On puolet itsetuhoa
Vielä enemmän, kun meidät erehdytetään
Toinenkin poski kääntämään
En luovu sydämenlyönneistä, jotka poltettiin
Arviksi jokaiseen aistiini
Havahduttu monta kertaa kuilun partaalta
Mut vieläkään ei suljettu korvia sen kutsulta
Kaikesta kauneudesta
On puolet itsetuhoa
Vielä enemmän, kun meidät erehdytetään
Toinenkin poski kääntämään
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Kaikesta kauneudesta
On puolet itsetuhoa
Ja enemmänkin, mut silti antaudutaan
Kaikesta kauneudesta
On puolet itsetuhoa
Kun ajatellaan sitä tosiasiaa
Kumpaa enemmän halutaan
|
|
