|
Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa
Terhakka tuo Kimmo-poika
ratsumies on varmaan oiva
lahjojansa juuri ootti silmät loistaen.
Toivonut on lunta kuuta
arvatkaas ei mitään muuta
itsellensä kuin sen hevosen
heijaa
Ja polle lahjakääröstään kun nousi näkyviin
niin Kimmo sitä kiinni heti tarttui ohjaksiin.
Ja niin kuin prinssi sadun humman
Kimmo selkään orhin huiman
hyppäsi ja päästi laukaten
heijaa
Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa
Vauhtia nyt mennään tuimaa
aivan siinä päätä huimaa
puut ja pensaat ohi viuhuu niinkuin lentäen.
Minne viepi tie tuo väärä?
Missä Kimmon matkan määrä?
Kenpä arvata nyt voikaan sen
heijaa
On linna tuolla kaukana näin sadus kerrotaan
ja linnan lohikäärmeellä on siellä vankinaan
tuo prinsessa kuin kielonkukka
sinisilmä valkotukka
prinssiänsä yhä oottaen
heijaa
Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa
Kimmo saapuu orhillansa
siellä ootta portillansa
lohikäärme tulta suustaan vimmoin suitsuttaa.
Kimmo oota ei kauempaa
kuin sen miekan vyöstään tempaa
veljesorhin taistoon kiiruhtaa
heijaa
Ja kauan ei tuo taisto kestä kohta näkee sen
Nyt lohikäärme hengen heittää pian uupuen.
Ja Kimmo prinsessansa tapaa
huutaa tälle: "Olet vapaa!
Hyppää selkään orhin tulisen."
Heijaa
Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa
Sitten kotimatka alkaa
kepeästi nostaa jalkaa
Kimmon lahjaorhi uljas tuliharjainen.
Kiire onpi äidin luokse
siispä hepo juokse juokse
taivalta näin nopsaan taittaen
heijaa
Mut silmäluomet varmaankin jo raskahaksi käy
saa nähdä milloin Kimmo täältä kotiin ennättäy.
Hän orhillensa vallan antaa
Nukku-Matin kanssa kantaa
perheellisen höyhensaarehen
heijaa
|
|
