Niin mä havahdun painajaisiin,
Mun hikisiin huokauksiin ja
Kauheaan ikävään,
Kadonneet ovat nauru ja myös kyyneleet,
kaikki turtui, kun kerroit sä meet
Ennen kuiskit mulle pitkään,
Meitä erota ei mitkään maailman
tuulet, tai niin sä luulet,
Ja mä uskoin lailla rakastuneen,
ja vaivun uneen, syvään uneen
(Sä sanoit...)
Kun jäätyy syys, painaa pää
tyynyys ja näe unta, kesästä unta,
Nyt mä nuudun vaan ilman
sua, puudun vaan,
Taas sataa lunta, harmaata lunta
Pois, sä lähdit niin äkkiä pois,
jos tietäisin miksi tää ois kenties helpompaa,
kadonneet ovat nauru ja myös
kyyneleet, kaikki turtui, kun kerroit sä meet
Silloin päiväni muuttui yöksi,
jokainen minuutti kovaksi työksi,
ja maan ja taivaan värit vaihtui,
Mä luulin ensin, et tuska joskus
haihtuu, mut se ei tee niin,
ei se ei mee niin
(Sä sanoit...)
Kun jäätyy syys, painat vaan
pään tyynyys, kun sataa lunta,
harmaata lunta,
Nyt mä nuudun vaan ilman sua,
puudun vaan,
Enkä saa unta, mä en saa unta
Kun jäätyy syys, painat vaan
pään tyynyys, kun sataa lunta,
harmaata lunta,
Nyt mä nuudun vaan ilman sua,
puudun vaan,
Enkä saa unta, mä en saa unta
|
