|
On aina käynyt niin:
Toinen lähtee toinen jää
Mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää
On aina käynyt niin:
Toinen liikaa yrittää
Muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää
Hän istui pöytään haastoi mun
Kuin alkuun kaksintaistelun
Kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
Nyt toinen piippuun puhaltaa
Ja vielä katsoo kuolevaa
Vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa
Ei voi ennustaa
Mitä muistaa jokainen
Kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen
Ne lauseet jotka jää
Niitä harva ymmärtää
Kun oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää
Hän istui pöytään haastoi mun
Kuin alkuun kaksintaistelun
Kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
Nyt toinen piippuun puhaltaa
Ja vielä katsoo kuolevaa
Vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa
Vaan ei kuitenkaan
Voi vain nousta koneeseen
Kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen
Myös saapuu ajallaan
Haaskalinnut piiloistaan
Kyllä korppikotkat tietää milloin elämä jaetaan
Hän istui pöytään haastoi mun
Kuin alkuun kaksintaistelun
Kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
Nyt toinen piippuun puhaltaa
Ja vielä katsoo kuolevaa
Vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa
Hän istui pöytään haastoi mun
Kuin alkuun kaksintaistelun
Kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
Nyt toinen piippuun puhaltaa
Ja vielä katsoo kuolevaa
Vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa
|
|
