|
Masennuksen talviaatto
hiutaleineen ylleni laskeutuu
peittää hattuni valkein pisaroin
ja kiivaana pieksien lyö
Kenties olen vain nukkunut liian vähän
tarkemmin ottaen en kuukauden päiviin
on kaikenlainen pienikin
käynyt ylivoimaiseksi, ylleni kieppunut
refrain:
Ei päivä minun auringossani vuosiin ole noussut
ei sitä kiertävää palloa kukaan näkemään sattunut oo
näet hukkaamaan mä maailmani satuin
Ikkunastani näkyy satamanlaituri
tuo meri ainain myrskyävät pilvet
jotka liekkeinä taivasta repii
kiskoo korkeuksiin aaltojen harjat
Olen päättänyt noustua aamun
myrskyn raivoavan vaivuttua uneen
käydä ikkunalautani reunaan
ja liitää kyyhkynä pilviin
refrain
Kellot, kellot kullankirkkaat mua saattaen käy
|
|
